Vanhempien tehtävä on tukea ja kannustaa harrastavaa lasta

Huoltaja, kannustaja ja vanhempi. Pohjola Terveydessä työskentelevä ortopedi Peter Åström on Jokereiden, FC Hongan ja jenkkifutismaajoukkueen lääkäri sekä kolmen jalkapalloilua harrastavan pojan isä.

Lapsen ja vanhemman suhde on ainutlaatuinen. Siksi vanhemmalla on tärkeä rooli myös lapsen harrastuksissa – erityisesti kannustajana ja tukipilarina.

– Valmentaja valmentaa ja vanhempi kannustaa. Valmentaja on lapsille useimmiten tärkeä auktoriteetti ja kasvattaja. Vanhempien tulisi yhdessä valmentajan kanssa ottaa tästä symbioosista paras kasvatuksellinen hyöty irti, eikä lähtökohtaisesti kyseenalaistaa valmentajien auktoriteettia tai valintoja, sillä siinä he saattavat tehdä karhunpalveluksen lapselle. Sen sijaan lapsen tukeminen ja kannustaminen on ensiarvoisen tärkeää, eikä sitä voi valmentajan kehut korvata, Helsingin Pohjola Terveydessä työskentelevä ortopedi Peter Åström toteaa.

Åströmin perheen 14, -11, ja 8-vuotiaat veljekset pelaavat kaikki jalkapalloa. Lajia itsekin aktiivisesti harrastanut Åström iloitsee isänä lastensa liikunnallisuudesta.

– Nuoremmat pojat ovat katsoneet isoveljestään mallia. Vein vanhimman pojan aikoinaan paikallisen seuran jalkapallokouluun. Jalkapallokipinän syttymiseen meni tovi, mutta sen jälkeen laji vei mennessään. Vanhempi voi ohjailla lapsensa lajivalintaa, mutta innostuksen on tultava itsestä – siihen voi loppujen lopuksi vaikuttaa varsin vähän, hän sanoo.

Arvokas ja rakas – harrasti tai ei

Åströmin kokemuksen mukaan vanhemmat ovat hienosti tukena lapsilleen ja panostavat näiden harrastuksiin. Toki kenttien laidalle mahtuu monenlaisia vanhempia, ja joskus kaikilla on huono päivä. Se ei saisi kuitenkaan näkyä lapsille harrastushetkessä.

– Kyllä siellä edelleen välillä näkee vanhempia, jotka kokevat tarpeekseen ohjeistaa katsomosta sekä valmentajia että tuomareita. Toisinaan arvostellaan kovaan ääneen jopa vastustajajoukkueen pelaajia.

Åström arvelee epäasiallisen käytöksen johtuvan siitä, että vanhemmilla ja valmentajalla on erilainen käsitys lapsen kyvyistä ja taidoista tai joukkueen valmentamisesta.

– Pitäisi muistaa, että peli on lapsille ja monesti myös heidän valmentajilleen vain harrastus.

Oli harrastus mikä tahansa, sen ei pitäisi olla lapsen arvon mittari.

– Lapsen tulisi kokea olevansa arvokas, tärkeä ja rakas riippumatta siitä, miten hyvin hän menestyy harrastuksessaan. Vain harvoista tulee aikuisurheilijoita ja vielä harvemmista ammattiurheilijoita. Liikunnallisen elämäntavan voivat sen sijaan omaksua kaikki, Åström muistuttaa.

Oppia elämää varten

Peter Åström pitää tärkeänä, että lapsella on harrastus, jonka parissa hän viihtyy lapsuudesta murrosikään ja mielellään myös sen yli.

– Harrastus opettaa sosiaalisia taitoja, auktoriteettien kunnioittamista, sääntöjen noudattamista ja ryhmässä toimimista. Harrastuksen parissa koetaan monesti myös tunteiden ääripäitä: pettymyksiä ja valtavan suurta iloa. Hyvä harrastus opettaa lapselle tärkeitä taitoja koko elämää varten, hän muistuttaa.

Åströmin perheessä lapset huolehtivat tunnollisesti myös läksyistä.

– Futis on vain harrastus ja vaikka siitä tulisi joskus ammatti, niin sekin loppuu ennen pitkää. Sportti on hyvä elämäntapa, jonka toivon omien lasteni omaksuvan myös oman esimerkkini kautta. Opiskelu ja hyvän koulutuksen hankkiminen on yhtä tärkeää. Meillä harjoituksiin menosta tingitään, jos läksyt uhkaavat jäädä niiden takia tekemättä. Myös joukkueen valmentajat ymmärtävät tämän ja kannustavat poikia asettamaan koulun etusijalle.

Åström kuskaa poikiaan ahkerasti harjoituksiin ja on monesti mukana peleissä. Vanhimman poikansa joukkueessa hän toimii myös huoltajana.

– Hänen peleissään olen ensisijaisesti huoltaja ja toiseksi isä. Poika on jo sen verran iso, että hän haluaa tulla kohdelluksi peleissä kuin kuka tahansa joukkueen jäsen. Isä-poika-jutut ja tarkemmat pelianalyysit jätetään kotiin, hän naurahtaa.

Jos joku veljeskolmikosta loukkaa itsensä kentällä, ortopedi Åström tutkii lapsen, mutta siirtää herkästi jatkohoidon Pohjola Terveydessä työskenteleville kollegoilleen. Omalle lapselle on tärkeämpi olla vanhempi kuin lääkäri.

– En mielelläni esimerkiksi leikkaisi omaa lasta. Olisin toki leikkauksessa mukana assistentin roolissa. Niin on itse asiassa jo kerran käynytkin.

Teksti: Taru Schroderus Kuva: kuvituskuva


Lue lisää