Vuosi uuden eturistisiteen kanssa

Viimeisen vuoden aikana olen osallistunut Helsingin Midnight Runiin, patikoinut Repovedellä ja Kroatiassa, lasketellut monen vuoden tauon jälkeen ja alkanut treenata juoksua puolimaratonia ja vuoristovaellusta varten.

Viimeisen vuoden aikana olen myös kuntouttanut polveani isoimmasta vammasta, jota olen koskaan saanut.

Viimevuotinen futisurani oli lyhyt mutta räväkkä: päätin 26-vuotiaana kokeilla jalkapalloa leikkimielisesti työkavereiden kanssa. Olihan se hilpeää menoa, kunnes suunnilleen 10 minuutin jälkeen kaaduin polveni päälle ja kuulin jotain napsahtavan.

Kollegani suositteli Pohjola Sairaalaa huippuortopedien takia. Sairaalassa minut ohjattiin Eero Hyvärisen tutkittavaksi. Röntgen ja magneettikuvatkin otettiin samana päivänä. Koko henkilökunta kohtasi minut yksilönä ja opasti ja palveli joka käänteessä.

Ylilääkärin soitto magneettituloksista seuraavana aamuna oli kyllä pysäyttävä: oikean polven eturistiside oli mennyt poikki. Hän rauhoitteli ja ohjeisti vielä keskustelemaan hoidosta lääkärin kanssa.

Siinä hetkessä pääsi pari kirosanaa ja kyyneltä, mutta itse leikkauspäivänä olin jo toiveikkaan odottavainen. Ortopedin kanssa toki pohdittiin, voisiko jalan kuntouttaa ilman leikkaustakin. Koska liikunta kuitenkin on iso osa elämääni, tuntui leikkaus parhaalta vaihtoehdolta.

Fysioterapeutti Heikki Ahosen preppaus ennen leikkausta oli vakuuttava. Sitä kuuntelee tarkkaavaisesti sellaista asiantuntijaa, jolta on itsekin leikattu ristiside.

Operointipäivänä oli hyvin huolehdittu olo. Päivä oli aika hidastempoinen, ja aloin ymmärtää, että kaikki tuo odotusaika leikataan House-televisiosarjassa pois… Valmisteleva tiputus ja kivunlievitys vei muutaman tunnin. Hoitajat huolehtivat koko ajan, että kaikki oli hyvin. Otin spinaalipuudutuksen ja sain seurata tähystysleikkaukseni suoraa lähetystä ruudulta. Todella coolia! (Monen muun mielestä ei niinkään.)

Samana iltana kävelin itse sairaalan ovesta siskoni autoon ja pääsin kotiin lepäämään. Eniten hermostutti tuntoaistin paluu: kivut kun ovat niin yksilöllisiä. Onneksi pahin oli ohi parissa päivässä. Lääkärin ohjeilla särkyä pystyi hoitamaan ja sain jopa nukuttua ihan hyvin.

Ensimmäiset toipumispäivät täyttyivät lähinnä Netflixistä sen minkä kylmäpussin vaihtamiselta, jumpalta ja lääkkeiden napsimiselta ehti. Olin tehnyt pakkaseen ruoka-annoksia valmiiksi. Sairaalan hoito- ja jumppaohjeita oli helppo seurata.

Kaikki oli tapahtunut ripeästi: ortopedikäynti, röntgen ja magneettikuva, hoitosuunnitelma, leikkausvalmennus ja itse leikkaus tuli hoidetuksi kahdessa viikossa. Yhtäkkiä sain herätä kotona uuden eturistisiteen kanssa, ja jo kolmantena päivänä jalka sieti painonvarausta ilman kipua.

Koko elämä tuntui pyörivän polven ympärillä, mutta siitä se luonnistui. Jumpat uivat arkeen rutiineiksi. Sain sairaslomaa kuukauden, mutta pääsin ilokseni töihin jo yhdeksäntenä päivänä leikkauksesta. Tein kuitenkin kolme viikkoa vain puolikkaita päiviä, koska kuntoutus oli tärkeintä. Tästäkin kävin hyvät puhelinkeskustelut fysioterapeutin ja lääkärin kanssa.

Sain tikit pois, kävin uimastadionilla vesijuoksemassa. Kepit jäivät pois. Aamukahvi tuli välillä juotua tasapainolaudan päällä. Luin sähköpostia töissä lattialla koipi suorana.

Parasta oli aloitella hölkät uudelleen. Pienillä kävelytauoilla 10 kilometrin juoksutapahtumakin onnistui vain kolme kuukautta leikkauksen jälkeen!

Kuntoutus on pitkä prosessi, ja epävarmuus siinä voi ahdistaa: Miten sietää ajoittaista takapakkia? Treenaanko ja venytänkö liian vähän? Vai liikaa? Nyt on helpottavaa huomata, että hyvillä ohjeilla ja tuella ja tunnollisella liikunnalla saa kyllä hyviä tuloksia. Fysioterapeutit Heikki Ahonen ja Kari Kannisto tsemppasivat ja valoivat uskoa siihen, että polvi kyllä paranee, kun jaksan kuntouttaa. Säännöllisillä käynneillä edistyksenkin näkee, vaikkei sitä joka aamu itse huomaisi.

Tätä ennen en ollut koskaan hoidattanut lääkärissä mitään viisaudenhampaan poistoa vakavampaa. Olen äärimmäisen onnekas ja kiitollinen, että tapaturmavakuutukseni korvasi käynnit, leikkauksen ja kuntoutuksen. Vuosi on tehnyt nöyräksi ja opettanut paljon. Voin vilpittömästi suositella Pohjola Terveyden empaattisia lääkäreitä, hoitajia ja fysioterapeutteja. Sain aina vastauksen jokaiseen murheeseeni.

Nyt luotan täysin, että tällä uudella eturistisiteellä polveni kantaa minut vielä vaikka minne - elokuussa toivottavasti lähes viisitonniselle vuorenhuipulle.

Teksti: Liisa Lundell



Lue lisää